Hämeentie 67:n rakentamisen aikaan (Vuodet 1928-29) Hermanni oli täyteen rakennettu puutalokaupunginosa, jossa oli etupäässä matalia, kaksikerroksisia vuokrakasarmeja. Pihoissa oli lukuisia piharakennuksia, liitereitä ja talleja. Hämeentien varren talorivistössä oli jonkin verran jopa kolmikerroksisia, näyttäviä huviloita, joiden alakerroksissa oli liikkeitä. (Kts. esim.Börje Löfmanin kuvat Hermannin kaupunginosasta sivulla www.albumit.lasipalatsi.fi.)

Vallilan puolen pääkatujen varsille oli nousukaudella 1924-29 rakennettu lukuisia komeita kivitaloja. Sturenkadulla ja Mäkelänkadulla liikkuessa 20-luvun talot erottaa yhä helposti jyrkästä kattomuodosta ja pienistä klassistyylisistä koristeista julkisivussa. Kivi-Vallilan rakentamisessa noudatettiin kaupungin rakennuskonttorissa laadittuja julkisivukaavioita. Yleisilmeeltään muita jyhkeämpi pitkä Hauhontien talokin sopii kaavaan. Vallilan kansakoulun rakennus oli nykyistä pienempi, sillä sen pihasiipi valmistui vasta vuonna 1936.

Itäisen Viertotien nimi muutettiin virallisesti Hämeentieksi 1928, mutta arjessa vanha nimi säilyi pitkään. Hämeentie oli kivetty tiiliskiven muotoisilla kenttäkivillä. Kadun keskellä kulki Arabiaan asti raitiotiekiskopari, joka haarautui halliraiteiksi Raitiotie- ja Omnibus Oy:n raitiotiehallien kohdalla. Käpylään kulkevan raitiovaunun päätepysäkki oli Vallilan Eurantiellä.

Ratikkahallien rakennusryhmä ei vielä täyttänyt koko kortteliaan, vaan sen nykyisellä tontilla Eurantien puolella olivat Hermannin paloasema, Hämeentie 88:n talo sekä Kangasalantien puolella pitkät puiset parakit, Sturen ja Euranlinnan taloissa sijainneiden kauppahallien edeltäjät.

Hermannin kadut, jotka olivat nykyistä paljon kapeampia, sijaitsivat vähän eri paikoissa kuin nykyään. Alueen pääkatuna oli pitkä Orioninkatu, jonka alkupää oli Ristikkokadulla. Nykyään Orioninkadun alkupää on nimeltään Mathilda Wreden kuja. Orioninkadun loppupää putosi jyrkkänä alas Saarenkadun risteyksestä Violankadulle.

Alkuperäinen Vellamonkatu ei kaartunut Hämeentielle, vaan kulki suorana ja katkesi vankilan aitaan nykyisen Vellamonkatu 3b:n tontin kohdalla. Ensimmäinen poikkikatu oli Vegankatu. Siksi Hämeentie 65:n ja 63:n välissä kulki jo 20-luvulla kapea Vellamonkuja, jota myöten Hämeentieltä aikoinaan pääsi Orioninkadun alkuun.

Hämeentie 63:n tontilla oli useampi talo ja entisessä navettarakennuksessa toiminut rautarakennepaja, jossa muun muassa Hämeentie 67 rapunkaiteet tehtiin. Hämeentie 65:ssä oli kaksi oli matalaa puutaloa, kadun varressa sijainneessa rakennuksessa oli ruokakauppa ja hammaslääkärin vastaanotto. Hämeentie 67:n kohdalla ei ollut kadunvarsirakennusta lainkaan, vaan kaksikerroksinen puinen villa ulkorakennuksineen sijaitsi laajan pihan perällä. Hämeentie 69:n kaksikerroksisessa puutalossa oli ainakin ruokala, talli ja pihan puolella matalampi asuinrakennus.

Seuraavassa korttelissa Vegankadun toisella puolella, nykyisen seurakuntatalon paikalla, oli komea kaksikerroksinen huvila liiketiloineen. Siinä sijaitsi viidennen poliisipiirin Vallilan vartiokonttori ennen kuin se 1930-luvulla siirtyi Vallilan puolelle Euranlinnan taloon. Sen vieressä, kolmikerroksisessa huvilassa, toimi Hermannin apteekki.

Merenranta oli vielä paljon lähempänä kuin nykyisin, suurin piirtein nykyisen Hermannin rantatien kohdalla. Kyläsaarikin oli vielä saari venelaitureineen ja pyykinvirutushuoneineen, vaikkakin rantaa oli alettu jo täyttää rakennusjätteillä. Satamarata rakennettiin Sörnäisistä Kyläsaaren kohdalle vasta 30-luvun alussa.

Paavalin kirkko oli rakenteilla. Vallilan kirjasto oli juuri muuttanut Hermannin puolelta As.Oy. Sturen talon puistonpuoleiseen alakerrokseen Sammatintielle. Hermanni-Vallilan alueella oli kolme elokuvateatteria, joista lähin oli Kino Kamera Vallilan koulun vieressä, Hämeentie 78:ssa. Kaupungin työnvälitystoimisto sijaitsi Hauhontie 6:ssa. Yleisiä saunoja alueella oli useita, koska valtaosa asunnoista oli vailla kylpyhuoneita. Vegankatu 5:ssä oli pienempi sauna ja suurempi toimi Violankadulla. Vallilan puolella sijaitsivat Euran saunat ja Puhtola.

Puoteja ja verstaita oli lähes jokaisessa Hermannin ja Vallilan talossa. Oli elintarvike-, kangas-, kirja- ja rautakauppoja, ruokaloita, silitysliikkeitä, suutareita ja partureita. Pankkikonttoreitakin oli useita. Hermannin puolella oli jopa muutama tehdas. Taloa rakennettaessa näiden paikallisten yritysten palveluja on käytetty hyväksi – eiväthän liikkumismahdollisuudetkaan olleet siihen aikaan lainkaan samanlaiset kuin nykypäivän autoistuneena aikana.

Eipä autojakaan ollut vielä kovin paljon, vaikka niiden määrä kyseisellä nousukaudella lisääntyikin. Vuonna 1925 koko Helsingissä oli 1247 henkilöautoa, vuonna 1930 niitä oli jo 2994. Vastapäätä Hämeentie 67:n taloa, Hauhontien ja Hämeentien kulmassa, oli kuitenkin vuokra-autoasema, toisin sanoen taksitolppa. Raitiovaunujen lisäksi Hämeentiellä kulki jokunen bussilinja, joilla pääsi Malmille, Pakinkylään tai Östersundomiin. Maanteiden huono kunto ja talviaikainen auraamattomuus rajoittivat autoilua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *